tiistai 6. joulukuuta 2011

2 Viikkoa takana, 2 edessä


Tosiaan, jääny vähän tässä kirjottelematta, vaikka kirjotettavaa löytyy kyllä, nyt näin itsenäisyyspäivänä kun meillä vapaata on niin päätettiin että jos tänne jotain saisi rustailtua.

Eli kaksi viikkoa on takana nyt ja opettajakin vaihtui viikonlopun aikana ja sitä edeltävänä viikonloppuna Tomi ja Aleksi lähtivät takaisin suomeen ja me siirryimme heidän vanhaan isompaan huoneeseensa koska ylimääräiseksi jäävään huoneeseen piti käsityksen mukaan tulla joku paikallinen henkilö, jota ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut tai näkynyt.

Lähiympäristössä tässä on lähinnä pyöritty, muutamaa reissua lukuunottamatta, käytiin tutustumassa St. Thomasin kirkkoon ja viime sunnuntaina lähdettiin reissuun johon "oppaaksi" meille lähti työpaikalta eräs työkaverimme Venu Gopal joka toimii sairaalalla myös meidän ohjaavana opettajanamme. Reissuun lähdettiin klo.9.00, meidät tuli noutamaan kuski suoraan majapaikkamme edestä. Siitä matkamme jatkui poispäin kaupungista ja ensimmäinen pysähdysetappi olikin paikallinen krokotiiliparkki. Parkissa olikin paljon nähtävää, varsinkin kun lajeja oli useampia. valokuvaaminen maksoi 20rupiaa eli naurettavan vähän.  Siitä matkamme jatkui paikalliselle puistoalueelle jossa oli paljon paikallisia nähtävyykisä, kuten vanhoja seinäkaiverruksia ja sitten vanhaan intialaiseen tarinaan perustuva iso, mäessä oleva kivi jota pitelee liukumasta itseään monia kertoja pienempi kivi. paikalla oli mahdollista saada myös kädestä ennustusta, jota Mika kokeilikin. Ennustuksen perusteella suomesta tulee kuningaskunta.

Tämän jälkeen lähdettiin käymään läheisellä rannalla, uimaan emme menneet mutta oli kyllä mukava käydä katsomassa isompaa paikkaa kuin suomen järvirannat. Paikalla oli myös jonkinmoista pientä kojua joista sai tuliaisia, kiviveistoksia ja ruokaa, oli myös  hevosratsastusta 100rupian hintaan, eli noin 1,40€ näin nopeasti laskettuna. Paikalliset tulivat tuttuun tapaan pyytämään pääsisivätkö he valokuvaan kanssamme, täällä kuulemma valkoihoisen kanssa valokuvaan pääseminen tuottaa onnea heille.

Rannalta matka jatkui paikalliselle hotellialueelle, joka tosin vaikutti suomalaisen silmistä enemmänkin motellilta, mutta paikan nimi oli Hotel Tamil Nadu ja ruoka oli mahtavaa. Ruoan jälkeen mentiin paikan takana olevalle rannalle ottamaan ansaittu ruokalepo kuten täällä on kuulemamme mukaan tapana. Ja se riippumatto, sellainen pitää hankkia kyllä itselle suomeenkin. Lepäämisen jälkeen matka alkoikin takaisin majapaikallemme ja olihan kello tosiaan jo 4 päivällä. Paluumatkalla poikkesimme nopeasti vielä toisella rannalla josta työkaverimme kävivät hakemassa tuoretta kalaa kotiin. Tämän jälkeen seuraava kohde oli majapaikkamme.

Muuten näiden paikkojen lisäksi olemme liikkuneet lähinnä vain lähialueella, mutta uskon että nyt seuraavan kahden viikon aikana tulee kuljettua kyllä reippaasti, koska toinen opettajamme Harri on enemmän seikkaileva persoona.

Kokonaisuutena tähän mennessä olen ollut erittäin tyytyväinen tähän reissuun. Ruoka on ollut hyvää, kulkeminen on ollut helppoa, lukuunottamatta ainaisia tinkimiskilpailuja riksakuskien ja katukauppiaiden kanssa. Tässä muutama asia joita täällä jo ensimmäisen viikon aikana tuli opittua, ja tämäkin varmaan vain murto-osa niistä.

- Riksakuskit pyytävät aina ylihintaa, lähes puolet voi tinkiä ensimmäisestä hinnasta pois.
- Bazaareilla sama juttu, parhaimmillaan 2 kolmasosaa voi tinkiä pois.
- Moni netissä olevista "älä tee" jutuista on stereotypiaa, mutta toki on hyvä kiinnittää huomiota tekemisiinsä
- Intialaisilla on tapana keikutella päätään keskustelun päätteeksi. Se ei tarkoita yhtään mitään, se vain on tapa. Hyvä homioida tämä, itsellä ensimmäisen viikon aikana muutamaan otteeseen ei tajunnut sitä ja tuli muutamia noloja tilanteita, mutta eipä ne täällä ole haittaavia, kun ihmiset ovat niin sosiaalisia.


Intiassa huomaa kyllä kuinka erilaiset tavat ihmisillä on verrattuna suomalaisiin ja muutenkin sen koko sosiaalisuuden määrän, esimerkiksi reittiohjeita voi pyytää lähes keneltä vain ja he auttavat parhaansa mukaan. Ja kuten ylempänä jo mainitsinkin niin, ihmiset tulevat pyytelemään päästä valokuviin meidän kanssamme, ja kun meitä puhutellaan täällä niin aina laitetaan etuliite Sir. ja palvelijamme puhuttelevat opettajaamme masteriksi. Tosin onhan täällä jotain negatiivistakin, kuten köyhyys, välillä tulee kerjäläisiä liikennevaloissa riksan vierelle ja kaduilla, Marina beachilla käydessä tuli rannan huonon puhtauden lisäksi se että rannan läheisyydessä asuu paljon koyhiä, huonoine mökkeineen, ja kyllä, hekin tulevat ohi kulkiessa kerjäämään ja myymään joitakin tavaroitaan jos heillä jtn myytävänä on.

Niin ja itse työpaikasta sen verran, että henkilökunta on todella mukavaa ja itsekkin sanoivat että olemme enemmän heidän ystäviään kuin työtovereita, veimme heille suomalaisia karkkeja kuten salmiakkia ja turkinpippureita tuliaisiksi, mutta ei näyttänyt kovin monelle maistuvan. Ruokatottumukset täällä tosiaan hieman erilaiset. Työtehtäviimme lähinnä kuuluu erilaisten papereiden skannailu ja tutustiminen uuteen järjestelmään. Juuri sen takia meillä ei juuri nyt ole hirveästi erinäisiä tehtäviä koska he ovat juuri siirtyneet uuteen järjestelmään. Ruokapaikkana toimii sairaalan oma kanttiini josta saa ruokaa 40rupian hintaan eli noin 60senttiä, mutta siinä olemme käyneet vasta kolme kertaa, yleisin paikka ruokatauolla meillä on ollut läheinen kahvila Frech loaf, sieltä saa hyvää kahvia, jota muuten saa suomalaiseen makuun todella harvasta paikasta täällä.

Mutta tässä toistaiseksi kaikki mitä tulee nyt tällä kirjoituskerralla mieleen, lisää kirjoittelen taas tässä joku päivä, toivottavasti aikaisemmin kuin taas kahden viikon päästä. Kuviakin olisi tarkoitus uppia tänne jonkin verran. ja niitähän löytyy myös mikan pitämältä nettisivulta osoitteesta www.Biozi.net

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti